Kyyhkystaudit
Tässä lista kyyhkyjen tavallisimmista sairauksista. Jotkut niistä vaativat lääkitystä, eräät paranevat itsestään. Taudit voivat olla piilevinä ja puhkeavat vasta linnun yleiskunnon heikennyttyä. Ilman kliinistä tutkimusta taudin määrittäminen voi olla hyvin vaikeaa, sillä useiden tautien oireet ovat samankaltaisia. Lintukannan kasvaessa myöskin mahdollisten taudinkantajien lukumäärä kasvaa.
Hyvin tärkeää on kyyhkyslakan kuivuus. Kuiva lakka voi estää tai ainakin vähentää taudin leviämistä. Lentohäkissä (verkolla ympäröidyssä) linnut eivät saa olla maakosketuksessa - linnut, varsinkin jos niillä on mineraalien puute, syövät saastunutta maata ja suurella todennäköisyydellä sairastuvat.
Raikas ilma on myös tärkeä tekijä. Talvella ei saa kuitenkaan muodostua vetoa, silloin linnut vilustuvat. Myös metallipinnalla istuva lintu vilustuu helposti. Tautien torjunnassa hyvä lakkahygienia on paras keino.
Trikomonas
Tämä on hyvin yleinen tauti. Sen aiheuttaja on siimaeläin (Trichomonas gallinae 0,01mm). Etenkin nuoret kyyhkyt sairastuvat. Vanhat linnut elävät useimmiten tasapainossa taudinaiheuttajan kanssa, mutta tarttuttavat poikasensa, joiden vastustuskyky ei ole vielä riittävän kehittynyt. Tauti leviää myös juomaveden kautta. Siimaeläimet infektoivat pienten haavaumien kautta. Nieluun ja/tai sieraimiin ja kupuun muodostuu keltaista juustomaista massaa. Lopulta möykyt tulevat niin suuriksi, että lintu ei pysty hengittämään eikä syömään. Infektoidun linnun hengitys haisee pahalle. Infektoitunut poikanen kasvaa huonosti ja laihtuu rajusti. Taudinaiheuttaja voi myöskin tarttua maksaan tai infektoida navan kautta.
Tauti on vaikeasti hoidettavissa sen jälkeen, kun se on puhjennut. Jos tietää, että tauti esiintyy lintukannassa (siis jos edellisenä pesintäkautena esiintyi sairastuneita lintuja), kannattaa tehdä ennalta ehkäisevät hoidot ennen pesintäkautta ja sen jälkeen. Yleisesti käytetään ronidatsolia sisältävää lääkettä (esim. Tricho plus), jota sekoitetaan juomaveteen viikon ajan. Jos yrittää hoitaa jo sairastuneita lintuja, kannattaa samalla antaa antibiotteja, sillä yleensä tautiin liittyy sekundaarisia bakteeri-infektioita.
Heksamitoosi
Taudin aiheuttaa siimaeläin, joka infektoi suolen. Riskiryhmänä ovat nuoret linnut ja oireina ripuli sekä heikko yleiskunto. Vanhoilla linnuilla oireet ovat vaikeammin tunnistettavissa. Ne toimivat taudin kantajina. Mikäli tauti on ollut vuosia hoitamatta, hoidosta huolimatta lintu saattaa jäädä edelleen kantajaksi (krooninen). Tartunta leviää juomaveden ja rehun välityksellä.
Hoitona ronidatsoli lääkeyhd., kuuri annetaan pidempään kuin trikomonaksen hoitoon.
Kokkidioosi
Yksisoluinen alkueläin, joka lisääntyy suoliepiteelissä aiheuttaen kokkidioosin. Melkein kaikki kyyhkyt ovat kantajia, mutta kehittävät resistenssin sitä vastaan. Jälleen erityisesti nuoret linnut sairastuvat. Tyypillinen oire on vihreä/musta ripuli. (Väri tulee sapesta ja vihreä uloste ei aina ole merkki kokkidioosista! esim. jos kyyhky eksyy eikä syö pariin päivään, uloste näyttää samalta.) Erityisesti kokkidioosin estämiseksi lakka on pidettävä kuivana. Sairastuneen linnun ulosteen mukaan erittyy miljoonia munia, otsyyttejä. Nämä eivät ole infektiokykyisiä, vaan vaativat pari päivää lämpöä, happea ja kosteutta kehittyäkseen merotsoiiteiksi. Pitämällä lakka kuivana ja siistinä, estetään otsyyttien kypsyminen, juomaveden päivittäinen vaihto on tärkeä taudin estämisessä = hyvä lakkahygienia pitää taudin kurissa.
Kyyhkysrokko
Kyyhkysrokko on viruksen aiheuttama tauti. Keltaiset rokot esiintyvät hyöhenettömillä alueilla, varsinkin nokalla ja silmän ympäryskehässä. Joskus rokot esiintyvät limakalvoilla. Limakalvomuodon oireet saattavat muistuttaa trichomonasinfektiota. Toisin kuin trichomonaksen aiheuttamat keltaiset pallot, rokkoja ei voi irrottaa ilman verenvuotoa. Limakalvomuoto on vakavampi kuin ihomuoto ja saattaa tukahduttaa linnun, jos rokot esiintyvät nielussa. Ihomuoto paranee yleensä 10 päivän sisällä. Tartunta tapahtuu yleensä, kun linnut tulevat kosketuksiin vieraiden lintujen kanssa.
Linnut voidaan rokottaa tautia vastaan. Varsinaista hoitoa ei ole.
Mykoplasmoosi
Mykoplasmat ovat soluseinättömiä bakteereita, jotka aiheuttavat nuhaa. Mykoplasmat leviävät ilma- ja pisaratartuntana ja juomaveden kautta. Taudinaiheuttajat eivät kuitenkaan pysy elossa pitkään varsinkaan kantajansa ulkopuolella. Tauti puhkeaa yleensä syksyllä. Usein sairastuva lintu on jo ennestään heikentynyt. Inkubaatioaika on 1-2 viikkoa. Nokka vuotaa ja vuoto muuttuu vain limaisemmaksi. Nokkakuhmurat muuttuvat harmaiksi. Hengitys on vaivaantunut ja usein kahiseva. Tauti hoidetaan toistuvilla antibioottirokotteilla. Ennaltaehkäisevä antibiottikuuri juomaveden kautta on suositeltava.
Ornitoosi
Klamydiat (Chlamydia psittaci) ovat vastuussa tästä taudista. Tästä bakteeristä on useita kantoja. Kannat, jotka esiintyvät yleisesti kyyhkyillä, eivät ole samoja kuin papukaijatautia (psittakoosi) aiheuttavat kannat. Tämä bakteeri voi tarttua ihmiseen, mutta ei aiheuta oireita, toisin kuin papukaijatautia aiheuttavat kannat, jotka satunnaisesti aiheuttavat vakavia infektioita ihmiselle. Tartunta leviää yhteydessä vieraiden lintujen kanssa. Ornitoosi voi myöskin levitä hyönteisten ja ihmisten mukana. Luonteenomaista taudille on nuha ja silmäntulehdus. Alussa silmä vuotaa ja lopulta se turpoaa kiinni. Lintu siveltää tulehtunutta silmää siipiä vasten kerta toisensa jälkeen. Yleensä silmäntulehdus paranee itsestään 10 päivän sisällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tauti olisi parantunut. Vakavissa tapauksissa tauti aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Lintu rapsuttaa nokkaa ja aivastaa lievitäkseen ärsytystä. Joskus tauti jää krooniseksi, mikä aiheuttaa toistuvia silmäntulehduksia. Mikäli lintukannassa on kantajia, on odotettavissa suuria poikaistappioita. Hoito tapahtuu antibiotteilla (rokotteina tai juomaveden kautta).
Adenovirustulehdus
Pääsääntöisesti vain poikasten (nuorten lintujen) sairaus. Tartunta on mahdollinen, kun nuoret linnut ovat yhdessä vanhojen, vieraiden lintujen kanssa. Oireet ovat ripuli ja oksentelu. Yleensä tauti paranee itsestään. Tautiin liittyy suolen sekundaari bakteerituledus ja vakavissa tapauksissa antibiottihoito voi olla aiheellinen. Adenovirusta vastaan ei ole lääkettä tai rokotetta. *Euroopassa on viime vuosina on esiintynyt viruskantoja, jotka infektoivat myös vanhat linnut.
Salmonellainfektiot
Salmonelloihin luokitellaan monta eri bakteerilajia. Salmonellat ovat tunnettuja ripulin aiheuttajia. Salmonellainfektiot eivät kuitenkaan rajoitu vain suoleen, vaan voivat myös ulottua verenkiertoon ja sisäelimiin, jolloin tulee niveltulehduksia, kramppeja ja kuhmumuodostelmia. Jotkut salmonellat taas hyökkäävät hermoston kimpuun. Silloin on kyseessä paratyyfus eli pikkulavantauti. Sairastunut lintu halvantuu osittain ja sen tasapainoaisti ei toimi. Paratyyfus on useimmiten tappava. Jotta infektio tapahtuisi, vaaditaan suuri määrä bakteereita. Yleisin infetiotie on ostettujen taudinkantajalintujen kautta. Infektio ei tapahdu niin helposti lyhyessä altistuksessa esim. kuljetuslaatikoissa.
Salmonellat leviävät ulosteiden mukana ja pysyvät pitkään elossa kosteissa olosuhteissa. Salmonellainfektiot ovat vaikeita hoitaa. Parasta eristää sairastunut lakka, ettei tartunta leviää muille. Tartunta varmistetaan laboratoriokokeella = bakteeriviljely ulosteista. Vaikka ei olisi epäilyä tartunnasta, kannattaa ottaa koe parin vuoden välein - ohjeita eläinlääkäriltä.
Newcastlen tauti
Paramyksovirus I aiheuttaa tämän taudin. Taudinkuvaan voi kuulua esim. halvaantuminen, kouristuksia ja vetinen ripuli. Useimmiten tappava, mutta jotkut yksilöt voivat parantua ja jäädä taudinkantajiksi. Toisinaan tauti aiheuttaa äkkikuolemia ja toisinaan ei mitään oireita riippuen viruskannasta. Kaikki (kilpailuihin osallistuvat) kyyhkyt rokotetaan tätä tautia vastaan, eikä tautia ole tähän mennessä tavattu suomalaisissa viestikyyhkyissä. Sen sijaan tautia on tavattu muutamaan otteeseen toripuluissa.
Sisäloiset
Suolinkainen
Kyyhkysillä oma laji. Valkea, kumimainen n.3-6cm. Saa aikaan laihtumista ja joskus ripulia. Matoinfektion seurauksena poikasten kasvu hidastuu ja jos matoja on runsaasti, se voi olla poikasille jopa kuolemaan johtavaa. Vanhat linnut kehittävät hyvän resistenssin. Matoinfektio hidastaa tai estää sulkasatoa. Tartunta leviää ulosteiden mukana. Madonmunat säilyvät pitkään infektiokykyisiä ympäristössä. Nämä matoinfetiot pystytään helposti pitämään siedettävällä tasolla matolääkkeillä (esim. Ivomec ), mutta voivat olla vaikeita hävittää täydellisesti. Kaikki linnut tulisi hoitaa yhtäaikaa ja lakka puhdistaa, jotta uusi infektio ei tapahtuisi.
Hiusmato
Nimensä mukaan erittäin ohut. Pituus alle 1 cm.
Keuhkoputkimato
Tämä matolaji elää hengitysteissä. Lintu avaa suunsa ammolleen kerta toisensa jälkeen ärsytyksestä.
Hoito: Metrifonat (saatavuus Suomessa?)
Heisimadot
Litteä, nauhamainen ja jaokkeinen (harvoin esiintyvä). Vaatii väli-isännän.
Ilmapussipunkki
Elää ilmapusseissa, missä saa aikaan juustomaisia keräyksiä. Voi tunkeutua maksaan ja munuaisiin asti.
Ulkoloiset
Pääasiassa ulkoloisien aiheuttama tuho on lintujen häirintä. Tosiaan linnut stressaantuvat, jos ulkoloisia on paljon. Lintu ilman ulkoloisia lämmittää poikasiaan paremmin kuin semmoinen lintu, joka on häiriintynyt ulkoloisista. Torjunta sopivalla höynteismyrkyllä. Sekä linnut että lakka käsiteltävä yhtäaikaa. Kylpysuolan lisäys lintujen kylpyveteen pitää ulkoloisten lukumäärän alhaalla.
Kirput
Imevät verta. Ärsyttävät varsinkin hautovia lintuja ja poikasia pesässä. Pesimäkulhojen puhdistus on tärkeä kirpujen torjunnassa. Kirpun toukat kehittyvät nimittäin pesämateriaalissa. Lakan siisteys myös tärkeä.
Väiveet (hyöhensyöjät)
Litteitä, pari mm pitkiä. Hvvin yleisiä. Syövät höyheniä ja höyhenjauhetta. Jotkut lajit imevät verta. Näkyvät parhaiten, kun levitetään siivet ja pidetään ne valoa vasten. Väiveiden kaikki kehitysasteet elävät linnulla.
Punkit
On viisi punkkilajia, jotka elävät ulkoloisina kyyhkyillä (n. 1 mm kokoisia). Punkeilla on kahdeksan jalkaa. Yleensä ne pysyvät hyvin piilossa. Peukalosääntö: Niitä näkyy vain, jos niiden lukumäärä on suuri.
Punapunkki
Piileskelee päivän aikana lakassa ja imee öisin verta. Muista tarkistaa pesäkulhot! Voi jopa tappaa poikaset!
Höyhenpunkki
Pysyy koko ajan linnulla. Etenkin siivien ja pyrstön alapuolella. Jos niitä on erittäin paljon, rinnassa ja selässä muodostuu paljaita alueita.
Höyhensulkapunkki
Elää siipi- ja pyrstösulissa.
Kalkkijalkapunkki
Vanhoilla linnuilla näkyvät suomuisia pullistumia jaloissa. Hoito: Ivomec
Lintusyyhypunkki
Elää ihon alla. Aiheuttaa kutinaa ja höyhenputoamista. Hoito: Ivomec