Kyyhkysgenetiikka

Miten jalostetaan voittajia? - kysymys, johon ei löydy varsinaisia vastauksia, korkeintaan puolitotuuksia. Genetiikkakaan ei anna paljon vastauksia, koska vieläkään ei tunneta miten suunnistustaito periytyy, mutta ilmeisesti on kyse monesta geenistä. Ainoa varma totuus on, että se ON periytyvä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voittajalinnun jälkeläistö saisi samat hyvät ominaisuudet tai ettei huonosta linnusta koskaan tulisi hyviä jälkeläisiä, mutta todennäköisyys, että lintu joka itse on pärjännyt hyvin kilpailuissa tuottaa hyviä jälkeläisiä on tietysti paljon suurempi kuin että huonosta linnusta tulisi huippuyksilöitä. (Poikkeus varmistaa säännön)  Hyvästä linnusta vaaditaan hyvän suunnistustaidon lisäksi hyvä rakenne, kestävyys, tehokas metabolia jne.  On haasteellista löytää lintu, jossa nämä kaikki ominaisuudet ovat läsnä.  Selvä on, että viestikyyhkyjalostuksessa sattumalla on suuri merkitys eli tarvitaan myös hyvää tuuria!
Sitkeästi elävää silmäteoriaa (uskomus, että linnun suunnistustaidon voi arvioida sen silmän ulkonäön perusteella) ei voida mitenkään todistaa tieteellisesti ja ilmeisesti se kuuluu myyttien joukkoon.  Tämän myytin juuret juontavat ilmeisesti 1800-luvun alkuun. Kyyhky on ollut jo pitkään ihmisen käytössä viestinviejänä, mutta nykyaikaisten viestikyyhkyjen varsinainen jalostus alkoi 1800-luvun alussa kahdesta kyyhkyslinjasta. Silmän perusteella pystyttiin erottamaan nämä linjat toisistaan. Myöhemmin linjat ovat risteytetty keskenään niin, että on saatu hyvin kirjava  joukko lintuja, joten silmä ei kerro paljoakaan linnun alkuperästä.

Jalostus käytännössä
Perinteinen käytäntö on ”hyvää hyvän kanssa”. Jotkut harrastajat ovat sitä
mieltä, että ulkosiitto on oikea tapa jalostaa. Toiset taas ovat sisäsiiton kannalla. Ulkosiitto - joka on vallitseva käytäntö - tarkoittaa, että parit muodostetaan aina siten, että linnut ovat mahdollisimman kaukaista sukua toisilleen.  Sisäsiitto tarkoittaa, että paritetaan sukulaislintuja keskenään, esim. sisarusparit.  Molemmat tavat saattavat tuottaa hyviä tuloksia, mutta sisäsiitto pitää tehdä harkiten. Sisäsiitoisuus ei ole aina pahasta, mutta jatkuva sisäsiitto johtaa helposti sisäsiittodepressioon, mikä näkyy esim. lintujen koon pienenemisenä, resessiivisien tautien ilmenemisenä ja kilpailutulokset laskevat. Sisäsiiton avulla saadaan esiin resessiivisiä ominaisuuksia ja kanta yhtenäistyy eli yksilöt alkavat muistuttaa toisiaan yhä enemmän. Tunnetuin sisäsiittoinen linja on Janssen. Kun risteyttää kaksi sisäsiittoista kantaa, ilmenee joskus nk. heteroosi-ilmiö. Tällöin yksilöt kasvavat poikeuksellisen hyvin ja ovat hyvin elinvoimaisia.
Usein puhutaan viestikyyhkylinjoista, mutta geneettisessä mielessä varsinaisia linjoja on hyvin vähän. Samassa "linjassa" esiintyy usein huomattavia geneettisiä eroja yksilöiden välillä.
Tosiasia on, että suurin osa linnuista on luusereita. Akanat pitää erottaa jyvistä ja se onnistuu parhaiten lennättämällä. Jos jalostaa ulkonäön perusteella, saattaa tuloksena olla hyvännäköisiä lintuja, jotka eivät välttämättä löydä kotiin.
Lopuksi: Kannattaa muistaa, että viestikyyhkyharrastajapiireissä liikkuu paljon pohjattomia väittämiä. Älä siis usko sinisilmäisesti kaikkea mitä kuulet tai luet. (koskee myös tätä tekstiä)

Perusvärin periytyminen

Värien periytyminen on aika pitkälti selvitetty eikä kovin monimutkainen asia seurata käytännössä.
Perusvärejä on kolme: musta, punainen ja ruskea. Värit syntyvät pääosin kahdesta pigmentistä: eumelaniinista ja feomelaniinista. Lopullinen värisävy syntyy näiden suhteesta ja runsaudesta. Värigeenit sijaitsevat X-kromosomissa eli sukupuolikromosomissa. Kukolla on kaksi X-kromosomia, kanalla yksi X-kromosomi ja yksi Y-kromosomi. Munasolu määrää siis sukupuolen riippuen siitä, sisältääkö se Y-kromosomin vai X-kromosomin
(Nisäkkäillä koiraalla on yksi X kromosomi ja yksi Y-kromosomi, naaraalla kaksi X-kromosomia). Tästä seuraa, että kukko kantaa kaksi värigeeniä, josta toinen ilmenee (dominoiva) ja toinen on osittain tai täysin piilevä (resessiivinen).  Kukon jälkeläiset perivät sattumanvaraisesti jomman kumman geenin. Kanalla on vain yksi perusvärigeeni ja näin ollen geeni periytyy kaikkiin sen kukkojälkeläisiin, mutta ei lainkaan kanajälkeläisiin.
Perusvärigeenin lisäksi on useita muita geenejä, jotka vaikuttavat väriin. Mm. seuraavien ominaisuuksien geneettinen tausta käsitellään alla: siiven kuvio, värin leviytyminen ja valkoinen väri.

Tässä tekstissä olen yrittänyt välttää tieteellisiä termejä, mutta muutama  tulee vastaan. Tässä niiden selitykset:

Alleeli = Eri muotoja samasta geenistä. Jokaisella geenillä on määrätty paikka genomissa. Esimerkiksi punainen musta ja ruskea ovat toisensa alleeleja. Perusväriä säätelevä geeni sijaitsee X-kromosomissa ja se esiintyy kolmessa eri muodossa eli siitä on kolme alleelia.

Epistasia = Geeni, joka vaikuttaa toisen (ei-alleeli) geenin ilmentymiseen. Katso resessiivinen punainen.

Heterotsygootti = Yksilö, joka kantaa kahta eri alleelia esim. kukko, jonka väri on punainen musteläiskin, on heterotsygootti perusvärin suhteen, sillä se kantaa sekä punaisen että sinisen värigeenin.

Homotsygootti = Yksilö, jolla on kaksi samaa alleelia, on homotsygootti kyseisen geenin suhteen.

Sininen/musta

Sininen vasaroitu	Musta ja sininen johtuvat samasta alleelista ja väriaineesta, eumelaniinistä. Mustan linnun hyöhenpeite sisältää vain paljon enemmän pigmenttiä johtuen toisesta geenistä (Katso "Värin leviytyminen").  Sininen/musta on resessiivinen punaiseen verrattuna, mutta dominoi ruskean perusvärin.
Sininen juovikas	Musta
Tumma vasaroitu

Punainen

Punainen vasaroitu

Punainen dominoi muut perusvärit. Kukoilla, jotka kantavat sekä sinisen (tai ruskean) perusvärin esiintyy tummiä täpliä höyhenissä "musteläiskiä". Punainen perusväri leviytymistekijän kanssa saa aikaan hyvin vaalean harmaita värimuotoja. Punaisilla linnuilla on vaalea pyrstö ja vaaleita iskusulkia. On myös täysin punaisia lintuja. Siinä tapauksessa on kuitenkin kyse toisesta geenistä (katso resessiivinen punainen).

Musteläiskiä

Ruskea
Ruskea on ressesiivinen sinisen ja punaisen suhteen ja on aika epätavallinen väri viestikyyhkyissä. Tyypillistä ruskeille linnuille on, että hyöhenet vaalenevat huomattavasti auringon valossa. (Kuva puuttuu)

Muut värit

Valkoinen
Valkoinen ei ole oikeastaan mikään väri, vaan tarkoittaa sitä, että värin muodostuminen höyheniin on estynyt. Kaikki valkoiset linnut kantavat kuitenkin perusvärin. Usein linnuissa esiintyy pari värillistä höyhentä, jotka paljastavat piilossa olevan perusvärin. On useita geenejä, jotka saavat aikaan valkoisen hyöhenpeitteen. Kaikki nämä geenit ovat resessiivisiä. Tavallisin valkoinen on yhdistetty tummalla silmällä (eng. bull eye). Toinen tapaus, joka johtaa valkoiseen, on se, kun lintu on homotsygootti sekä punaisen perusvärin että kimo-tekijän suhteen. Näiden lintujen silmät ovat väriltään tavalliset. Albiinot, joilla on punaiset silmät,ovat hyvin harvinaisia. Valkoisen värin periytyminen on vaikea ennustaa ja joskus tulee yllätyksiä.

Kirjava. (Sininen perusväri, vasaroitu)

Valkoisia. Kanalla tavallinen silmä ja kukolla tumma silmä (Bull eye)

Resessiivinen punainen
Resessiivinen punainen ei ole niin yleinen. Nämä linnut ovat täysin punaisia, pyrstö ja siipisulat mukaan luettuna. Jotta väri tulisi näkyviin, tarvitaan geeni molemmilta vanhemmilta, sekä kukosta että kanasta. Kyseinen geeni ei sijaitse X-kromosomissa, kuten perusvärigeeni, vaan se periytyy samalla tavalla kummassakin sukupuolessa. Resessiivinen punainen peittää perusvärin ja siiven kuvion. Tätä kutsutaan epistasiaksi. (kuva puuttuu)

Värin leviytyminen
Värin leviytymistekijä on geeni, joka saa sinisen linnun mustaksi ja punaisen linnun vaalean harmaaksi. Leviytymistekijä on dominoiva. Tästä seuraa esim. että sininen pariskunta ei voi saada mustia poikasia. Toisaalta musta pariskunta voi saada sinisiä poikasia siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat ovat heterotsygootteja leviytymistekijän suhteen.

Siiven kuvio
Kuviot voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: juovikas, vasaroitu ja ehjä.
Vasaroitu kuvio on dominoiva ominaisuus. Siitä esiintyy monta eri astetta kevyestä tummaan vasarointikuvioon. Tummavasaroitu lintu voi olla miltei musta.
Juovikas kuvio tarkoittaa kahta juovaa siivessä. Se on resesiivinen vasaroidun suhteen, mutta dominoiva ehjän kuvion suhteen.
Ehjä tarkoittaa, että siivessä ei ole varsinaista kuviota, vaan se on tasaisesti värjäytynyt. Ehjä kuvio ei ole kovin yleinen viestikyyhkyissä.

Kimo
Kimo (eng. grizzle) on dominoiva geeni.
Höyhenet ovat epätasaisesti värjäytyneitä. Samassa höyhenessä saattaa esiintyä valkoista, sinistä, mustaa ja punaista. Parhaiten kimoväritys näkyy sinisillä juovikkaalla linnulla. Homotsygootit kimotekijän suhteen ovat huomattavasti vaaleampia kuin heterotsygootit, joskus jopa valkoisia.

Risteytysesimerkkejä
Genetiikan avulla voidaan ennakoida millainen jälkeläistö tulee tietystä pariskunnasta ja laskea todennäköisyydet, että tietty väri ilmestyy, kun tunnetaan emolintujen genotyypit. Kannattaa muistaa, että joskus syntyy poikasia, joiden väri ei ole selitettävissä genetiikan lakien avulla. Tarkkailemalla kanojen käytöstä syy selvinee...
Tietyissä tapauksissa voidaan kertoa sukupuoli pelkästään värityksen perusteella.
Tässä muutama esimerkki:

Punainen lintu, jolla on mustia täpliä siellä täällä, on aina kukko.

Kun parittaa punaisen kanan sinisen tai mustan kukon kanssa, ovat kaikki punaiset poikaset kukkoja ja kaikki siniset tai mustat poikaset kanoja.

Jos punainen (dominoiva punainen) pariskunta tuottaa muun värisiä poikasia kuin punaisia, ovat nämä poikaset kanoja ja pariskunnan kukko on heterotsygootti punaisen perusvärin suhteen.

(Kuvia mielenkiintoisista värityksistä tai kysymyksiä ja mielipiteitä,jotka liittyvät artikkelin sisältöön, voi lähettää osoitteeseen: tomas.haggvik@helsinki.fi)