Mitä tulee keskusteluun ajoista ja matkoista, niin keskustelu tuntuu oikealta ja kivalta. Minä en ole harrastanut viestikyyhkyjä kuin muutaman vuoden. Muita kyyhkyjä varmaan yli 40 vuotta.
Viestikyyhkyistä olen koittanut ammentaa kaiken mahdollisen tiedon. Olen luonut kontaktieni kanssa ns. personal trainer systeemin. Aina kun on ongelma tai jotain kysyttävää käännyn Belgian puoleen ja siellä herra Peter Baertin puheille. Näin olen katsonut tehdä parhaaksi, ettei minun tarvitse tehdä aloittavan harrastajan mokia. Homma on toiminut hyvin ja meillä on Peterin kanssa hyvä suhde, keskustelemme lähes päivittäin.
Suurin ero mitä perinteiseen harrastajaan luulen että minulla on, on suhde kyyhkyyn. Olen intohimoinen kyyhky harrastaja ja ihminen. Olen päässyt yli tilanteessa jossa jokaista kyyhkyä pitää suojella hukkumasta matkalla. Tai tilanteesta jossa huonoa lintua pidetään hengissä, koska se on söpö. Lähetän välillä kyyhkyjä huonosta paikasta, huonoon säähän, liian pitkältä. Joskus jopa toivon ettei kaikki edes tule kotiin. Tuntuu julmalta, mutta sitä se jalostus tässä lajissa vaan on.
Tällä systeemillä minulla on kolmessa vuodessa jo neljäs sukupolvi kisakyyhkyjä. Näistä kaksi viimeistä sukupolvea ovat kaikki nopeista yli 1000m/min menneistä vanhemmista. Heikommat ja ensimmäiset sukupolvet ovat karsittu pois. Yksi tärkeä asia mitä minun linnuiltani on puuttunut on ns: ”haukka pelko”. Nykyiset sukupolvet ovat saaneet onneksi tämän ominaisuuden karsinnan kautta.
Kaksi viikkoa sitten korjasimme Matin kanssa hevosaitausta. Meillä oli nuoret mukana pihalla. Joukossa nuori vaalea kyyhky joka oli ulkona kolmatta kertaa. Se tuskin osasi reittiä edes luukulta katolle. Haukka iski!
Katsoimme kun tämä nuori tsemppasi ainakin 500m pellon päällä haukan edessä. Väisti kolme iskua jotka varmasti olivat teräviä ja taitavan haukan tekemiä. Syöksyi välillä alas kuin kivi, kiihdytti ja käänsi. Kanahaukka oli kuin vastaantulija. Pari vetäisi metsään ja olin varma että lintu oli menetetty, koska variksetkin jo huusivat.
Illalla kun suljin lakan, niin nuorukainen oli voittajana sisällä. Merkkirengas jalkaan ja siitoslintujen joukkoon. Hän oli näyttänyt minulle kyyhkyjeni jalostajana jo ominaisuuden jota en saa menettää. Hänen tuleva sukupolvi näyttää, onko hänestä siitoslinnuksi vai onko hän ja hänen siittämät linnut myytävien joukossa.
Tässä luulen olevan myös suuren eron moneen kasvattajaan: Peter on opettanut minulle että linnut eivät sitten koskaan ammatti-ihmisten lakassa valitse itse parejaan. Sinä olet pomo siitä kuka panee ketä. Sinulla on oma linja jota noudatat. Etenet nopeasti sukupolvissa ja pidät tarkka kirjaa mitä linjaa vedät eteenpäin. Jos linjasi on väärä, niin: ” so what”. Aloita alusta tai vaihda lajia.
Kun Eero Hämäläinen myi lintujaan, niin ostin usealla sadalla eurolla häneltä linnun joka oli tsempannut vuosia Keski-Suomen haukkoja vastaan. Tämä lintu oli myös erityisen nopea. Tämä lintu yhdessä super nopean naaraan kanssa on siittänyt mahtavaa jälkeä. Joka kerta kun parvi 2010 tulee treenistä kotiin, niin katson onko tämän parin jälkeläiset mukana. Viime vuonna 2009 parin jälkeläiset olivat Suomen parhaat nuoret linnut. Silti vanha Eero saa lähteä muualle 2011. Maailma kulkee eteenpäin.
Tänään juttelin Kayan, Kallen, Tuijan ja Kamilin kanssa. Matin kanssa olimme Vermossa raveissa. Ekoihin Nokian kisoihin on tulossa ainakin: Tuija, (Heli), Kaya, Juha ja Kalle.
Tervetuloa kaikki mukaan! Juha Ruutsalo
|